Mahdoton tehtävä

Harri Kivenmaa:

Mahdoton tehtävä

Satakunnan hyvinvointialueella ollaan mahdottoman tehtävän edessä: Perustuslaki edellyttää, että satakuntalaisten sote-palveluista pidetään hyvää huolta, ja niitä tarjotaan heille tarpeen mukaan. Toinen laki, hyvinvointialueiden rahoituslaki, taas määrää, että toiminnasta syntyneet alijäämät – Satakunnan tapauksessa yli 100 miljoonaa euroa – on katettava vuoden 2026 loppuun mennessä.

Hyvinvointialuetta käynnistettäessä oli selvää, että palvelujen kehittäminen ja talouden tiukat reunaehdot edellyttävät muutoksia toimintatavoissa. Sen myötä tarve henkilöstön uudelleenjärjestelyihin oli myös ilmeinen. Mutta että kaikki pitää tapahtua kahden vuoden aikaikkunassa normaalin toiminnan ohessa, on osoittautumassa painajaiseksi, ei pelkästään Satakunnassa, vaan lähes kaikilla hyvinvointialueilla.

Ratkaisuksi akuuttiin tilanteeseen ovat mm sosialidemokraatit esittäneet rahoituslain muutosta, jonka mukaan alijäämien kattamiseen varattua aikaa pidennettäisiin vähintään kahdella vuodella, vuoteen 2028.

Mutta Orpon hallitukselle tämä ei käy. Sen leikkauspolitiikan keskeinen osa perustuu nyt hyvinvointialueiden taloudesta nyhdettäviin säästöihin. Sen jälkeen, kun heikommassa asemassa olevien kansalaisten etuudet on karsittu.

Lopputuloksena on, että valtiovarainministeriön ohjauksessa hyvinvointialueet pakotetaan hätäjarrutuksiin ja paniikkiratkaisuihin, joilla valtavia alijäämiä yritetään kahdessa vuodessa kattaa heikentämällä palveluja ja leikkaamalla palveluorganisaatiota. Satakunnassa aiemmin esitetty ja vastalauseita herättänyt palvelurakenne on todennäköisesti vain kalpea varjo tulevasta.

Leikkaustarpeen suuruusluokasta kertoo Etelä-Karjalassa tehty laskelma, jonka mukaan leikkaus

koskisi lähes puolta, eli 40 %:a henkilöstöstä, jos toimet kohdistettaisiin vain henkilöstömenoihin. Suuri vaara on, että kiireessä toteutettujen leikkausten jälkiä on kallista ja tuskaista korjailla jälkikäteen, kun niiden vaikutukset kunnolla päästään näkemään ja arvioimaan.

Ensimmäisen kerran Suomen historiassa näin merkittävää yhteiskunnallista uudistusta ohjaamaan on asetettu valtiovarainministeriö. Onkin mielenkiintoista nähdä ja kuulla, millaisia evästyksiä ministeriön johdolla on antaa erityistarkkailuun joutuneelle Satakunnan hyvinvointialueelle ja sen johdolle sote-palvelujen järjestämisestä. Arvata sopii, että mittapuuna tuskin käytetään satakuntalaisten ihmisten palvelujen tarvetta, laatua ja saatavuutta. Vaikka niin ehdottomasti tulisi!

Demokratiankin kannalta valtiovarainministeriön ylivalta on kyseenalaista. Aluehallitus ja -valtuusto ovat nyt ja vastakin muodollisesti kahden lain loukussa: Pitäisikö noudattaa perustuslakia ja turvata kansalaisille siinä määritellyt sote-palvelut. Vai noudattaako rahoituslakia ja kattaa alijäämät kahdessa vuodessa keinolla millä hyvänsä. Ja valtiovarainministeriön tyly viesti yli kaiken on: Leikkaa tai muuten säästät ja poraat! Voi kysyä, mikä tässä kaikessa lopulta on alueellisen itsehallinnon ja vaaleilla valittujen toimielinten merkitys.

Valtiovarainministeriön uhkausten pontimena on rangaistusasteikko, jonka seuraavat portaat ovat arviointimenettely (”tarkkailuluokka”) – johon Satakunta jo siis kuuluu. Ja kaikkein ”pahimpana rangaistuksena” on liittäminen johonkin muuhun alueeseen.

Mitä hyvinvointialue, sen henkilökunta ja päätöksentekijät kaikkein eniten nyt tarvitsisivat, on työrauhaa

ja aikaa. Aikaa kehittää toimintatapoja ja palveluja. Ja niiden seurauksena saavuttaa niitä säästöjä ja taloudellisia tuloksia, joilla alijäämiä kyetään kattamaan.

Orpon hallituksen joustamattomuus ja hinku leikkauksiin hyvinvointialueilta merkitsee suurta riskiä ajaa sote-palvelut katastrofiin ja paniikkileikkauksiin, joiden tuhoisia seurauksia voi vain arvailla.

Harri Kivenmaa, nykyinen aluevaltuutettu ja aluehallituksen varajäsen. ei enää ehdolla

Kokemäki.